Ohoh Lontoo onkin ollut viimenen juttu mistä oon postannu hupsista keikkaa..! Nyt on sitä kerrottavaa kertynytkin sit jonkun verran, en ees tiedä mistä alottaa.
Alotetaanpa alusta, tai siitä mihin viimeks
jäin. Elikkäs elikkäs Lontoon jälkeen koitti karu paluu arkeen. Tai ei niin
karu koska elämä täällä on ihanaa. Ja aika kuluu liian nopeesti! Ihan hullua.
Nytkin mulla on kahen viikon päästä edessä muutto VIIMESEEN perheeseen.
Lentoliputkin kotiin on varmistettu, hui kamala. Kaikille ikävöiville
kotijoukoille saanen ilmoittaa, että 16.7. saavun Suomeen! Mutta sitä ennen
nautin täällä täysillä olosta.
Onneks vaihtarivuoteen ei sisälly pakollisena osana
opiskeleminen, sillä täällä näillä on ihan järkyttävästi läksyjä! Mulla käy kaikkia kavereita niiiin sääliks kun ne lukee
viittä eri kirjaa samaan aikaan ja samalla pitäis tehdä kymmenen eri esseetä ja
esitelmää. Ite teen töitä 1-2 aineessa ja se on ihan riittävä määrä ahahah.
Koska ranska-kavereilla on tosi paljon hommia, mun on tullu vietettyä tosi
paljon aikaa samassa koulussa olevan kanadalaisvaihtarin, Genellen, kanssa. Me
ollaan oltu ihan vuoden alusta asti tosi hyviä kavereita mut ollaan vaan koko
ajan lähennytty entisestään ja nyt ollaan jo ihan bff, lol ahah. Rakastan mun
ranskakavereita mut oon tosi onnellinen et mulla on täällä kanssa joku joka on
”samassa tilanteessa” kun mä eli joku jolla on tosi paljon vapaa-aikaa,
ranskiksilla kun on hirveen tiukat aikataulut.
 |
| toastlounas Genellen kanssa |
 |
| toinen paraskaveri♥ |
Helmikuun alussa oli mun synttärit ja
oltiin sen kunniaks isolla kaveriporukalla syömässä ja sit menin Genellelle
yöks :).Rahat täällä kuluu
ranskalaiseen tyyliin espressoihin, kaikki hypärit tulee vietettyä kavereiden
kanssa keskustan kahviloissa. Eikä pelkästään hypärit vaan usein tulee käytyä
myös viikonloppuisin jos satun olemaan kaupungissa.
 |
| päätin kokeilla lohipitsaa mut se oliki juustopizza kolmen lohipalasen kanssa:( |
Ihihiiii yhtenä päivänä
postiluukusta kilahti tällänen paketti Suomesta!! Yks mun parhaista kavereista
oli keränny mulle äitinsä kanssa tälläsen kokoelman, lämmitti tosi paljon! :)
KIITOS EMPPU<3
 |
| hostsisko Camillen kanssa VocaPeoplen konsertissa! italialainen acapellayhtye josta en ollu ikinä kuullu mut super taitava! |
Tän tokan perheen kanssa
on kaikki sujunu tosi hyvin! Nää on tosi mukavia ja on vieneet mut tekeen
kaikenlaista, etenkin urheileen, sillä nää vanhemmat on tosi sporttisia. Monta
viikonloppua ollaan vietetty perheen asunnolla Meribelissä, joka on tosi upee
ja valtavan kokonen! Anteeks Himos ja Sappee mutta prefeeraan näitä kulmia. Nää
mun hostit oli ihan järkyttävän mukavia ja oli ostanu mulle omat
laskettelumonot ja sukset ja kaikki jotta voin hiihtää niiden kanssa. Kun ei
olla oltu laskettelemassa, oon päässyt hiihtään murtsikkaa ja kokeileen ihan
uutta lajia, nimeltään la randonnée,
mitä hostvanhemmat harrastaa tosi innokkaasti. En tiedä onko sille joku
suomenkielinen käännös mutta itse en ollut ainakaan kuullut koko
urheilumuodosta ennen tänne saapumista. Lyhyesti tiivistettynä kyseessä on
laskettelurinteiden kiipeäminen alhaalta ylös suksilla. Niissä suksissa on siis
jonkunlaiset tarrakarvat siä pohjassa että niillä pystyy ”käveleen” normaalisti
suoraan eteenpäin. Se oli tosi rankkaa mut tykkäsin silti, harmi että pääsin
vaan yhen kerran kokeileen! Toinen yhteinen harrastus mikä ollaan löydetty
hostiskän kanssa on kuntosali lauantai-aamuisin :D
 |
| maisemat randonneessa |
 |
| ihan kun suomessa!! :) |
Ski kolmannen perheen kanssa:
= miten vietin
hiihtolomani jos en ollut laskettelemassa :D
Ski oman perheen kanssa:
Viime viikon maanantaina
lähdettiin aamulla semiaikaisin hiihtään, jotta ehdittäisiin nauttia kunnolla
koko päivästä ja kauniista säästä. Hiihtopäiviäkään meillä ei ollut kun kolme
kun hostperhe lähti myöhemmin viikolla Jenkkeihin ja mä tulin takasin
Chamberyyn ekan perheen serkkujen luokse. Päivän aikana ehdittiin hiihtään
off-pisteitä ja jäätiköllä ja ai että se oli huippua! Maisemat on niin
älyttömän kauniita. Sit oltiin jo suuntaamassa takasin kämpille kun kaatua
kepsahdin, en edes mitenkään pahasti, mutta polvi väänty ja kuulin naksahduksen
ja sattu ihan hirveesti. En pystynyt laittaan painoa jalalle ja ensiapumiehet
tuli hakeen mut kelkalla pois rinteestä.
Onneks mun hostiskä on
jalkakirurgi jonka erikoisalaa on polvi, niin olin ainakin parhaissa
mahdollisissa käsissä. Kaiken lisäks se tunsi tosi paljon alan porukkaa siellä
niin päästiin heti samana iltana ottaan röntgenit ja hostisä tutki mun jalan.
Luussa ei ole mitään vikaa, ja tällä viikolla magneettikuvissa saatiin
varmistus sille että ristisiteet on menny poikki. Se joudutaan ehkä
leikkaamaan, ei tiedä vielä. Pitää odotella kuus viikkoa jos polvi paranee
itsestään, jos ei, se on operaation paikka. Mulla on nyt valtava koko jalan
mittainen lasta tässä jalassa parin viikon ajan, sitten joku vähän pienempi
tuki loppuajan. Liikuntakielto on kuulemma pitkä, en tiedä tarkalleen, mutta
hostisä sanoi että juokseen en pääse viiteen kuukauteen. Uimisen ja kuntopyöräilyn
saa aloittaa vähän aikaisemmin.
Ite oon ihan okei, kipuja ei ole melkein ollenkaan joten se on tosi hyvä juttu. Mitäs nyt vähän kävelen kun ankka, ja älyttömän hitaasti ja pukeutuminen on hieman kinkkisempää kun aikasemmin. Eniten harmittaa toi urheilukielto, mutta missään tapauksessa en mitenkään masentunut oo. Kyllähän se päähän ottaa, mutta no can do. Keskityn kaikkeen muuhun :) Hyviäkin puolia tästä jalasta on: saan koulussa käyttää hissiä ja pääsen aina jonon ohi ruokalaan :D Ja miten voisinkaan masentua kun täällä on niin lämmin! Kevät alko jo toukokuun puolessa välissä ja tällä viikolla on ollu jo 23 astetta, ihanaaaaaaaaa.
Ja huomenna ikioma
suomi-iskä tulee tänne visiitille jihuuuuu!! Tuntuu varmaan hassulta nähdä näin
pitkän ajan jälkeen, oon ihan huippuinnoissani!
