regarde le ciel: huhtikuuta 2014

Päivittelen tätä samaa asiaa joka kerta mutta ihan oikeesti. Ihan kamalaa miten nopeesti aika kuluu. Katoin tänään ihan vahingossa mun timecounteria ja tajusin että mulla on enää 99 päivää jäljellä täällä. Tai itseasiassa 98, sillä tääkin päivä on kohta loppu. Tiedän että ei sata päivää niiiiiiiin vähän ole, mutta ei paljoakaan. Onneksi mulla on vielä jonkun aikaa nauttia täällä olosta, kotiin ei mikään kiire vielä ole hahah:)

Muistan kun tein mun ihka ekan blogipäivityksen viime toukokuussa, silloin kun mulla oli vielä 99 päivää ennen lähtöä. Istuin olohuoneen pöydän ääressä monen tunnin taistelun jälkeen blogin ulkoasun kanssa ahah. Hassua kuvitella että se Kaisa sillon en tietänyt ollenkaan millaista täällä tulee olemaan niiden 228 päivän aikana jotka täällä oon nyt viettänyt, ei tuntenut tai edes tietänyt nimeltä ketään niistä ihmisistä jotka on mulle tosi tärkeitä nyt. On se elämä niin ihmeellistä hahah!

Taas on kerrottavaa! Viimeset pari viikkoa on ollu tosi tapahtumarikkaita, positiivisella tavalla :) Kuten mainitsin viime kerralla, suomi-iskä ja mun äitipuoli tuli tänne käymään viikonlopuksi ja oli tosi ihanaa nähdä! Samalla hassua, kun tällä hetkellä on vähän niin kuin kaksi eri elämää, yksi täällä ja yksi Suomessa, ja sitten ne sekoittui pikkuisen. Mutta ei todellakaan mitään negatiivista, kaikki meni tosi hyvin ja sujuvasti ja meillä oli tosi kivaa yhdessä :)

Jälleennäkemisessä ei ollut mitään sen suurempia tunteenpurkauksia tai kyyneleiden kuivaamisia, heti kun näin isin ja Hannan tuntui siltä että oltaisiin oltu joku pari viikkoa vaan erossa, ei suinkaan seitsemää kuukautta. Saa nähdä onko se sitten liikuttavampaa kun palaan kunnolla Suomeen ja nään kaikki samalla kertaa. Tosin uskon että ei, oma mielipide on että turha sitä on itkeä kun sehän on vaan positiivinen juttu :)

Iskän ja Hannan visiitti oli aika lyhyt, torstaista sunnuntaihin, mutta ehdittiin me silti tehdä kaikenlaista. Perjantaista lauantaihin oltiin mun hostperheen asunnolla Meribelissä jotta päästiin hiihtään (paitsi minä) ja muut yöt ne nukku meidän kotona. Mun hostit oli ihan älyttömän mukavia kun ne majoitti mun porukoita ja vieläpä jäjesti kunnon illallisen joka päivä kun oltiin niiden kanssa :)

Mun hostit oli iskän vierailun ajan töissä niin vietettiin paljon aikaa kolmistaan, mikä sinänsä oli mukavaa. Käytiin syömässä mun ekan hostäidin kanssa, oltiin Meribelissä ja käytiin Annecyssa ja Aix-les-Bainsissa. Liikkuminen suju tosi mutkattomasti kun ne oli vuokranneet auton Genevestä.

Vaikka aika oli lyhyt oli silti ihana nähdä, nyt jaksaa hyvin malttaa heinökuuhun asti!♥

Heti seuraavana viikonloppuna oli seuraava suuri tapahtuma: Pariisin viikonloppu kaikkien Ranskan rotarivaihtareiden kanssa. Meitä oli yhteensä yli 500 vaihtaria, ympäri maailmaa! Tarvitseekohan sitä edes erikseen lisätä että siellä oli älyttömän hienoa. Käytiin ottamassa kuvia Eiffel-tornilla, risteilyllä Seinellä ja lauantai-iltana meillä oli "gaala", iso juhlaillallinen jonkun hotellin valtavassa salissa kaikkien 500 kanssa. Pääsin pitkästä aikaa kokoontumaan suomalaisten kanssa, itse asiassa tapasin ihan koko porukan aivan ensimmäistä kertaa. Tutustuin kanssa tosi moneen muuhun uuten ja ihanaan tyyppiin, harmittaa kun ei joka ikistä vaihtaria ehtinyt tavata. Aikaa kun ei valitettavasti ollut järkyttävästi, sillä jo pelkkään bussimatkaan täältä sinne meni kahdeksan tuntia. Varastettiin sitten aikaa unelta: koko viikonlopun aikana tuli unta palloon 6tunnin verran :D Yksi elämäni parhaista viikonlopuista!

laulettiin maammelaulu hahah

Tänä juuri menneenä viikonloppuna ohjelmassa oli sitten perheen vaihto. Tunsin tän kolmannen perheen jo ennestään aika hyvin, joten muutos ei ollut mitenkään radikaali hyppäys tuntemattomaan. Muutto sujui leppoisissa merkeissä lauantaina, sitten kun olin saanut kimpsut kampsut pakattua. Havahduin tavaranpaljouteen siinä kohtaa kun jouduin pyytämään lainaksi valtavan matkalaukun hosteilta että saan kaiken kuljetettua, ja juuri kaksi viikkoa sitten olin antanut iskälle mukaan kolme pinoa talvivaatteita ja yhdet kengät vietäväksi Suomeen. Kotiinpaluusta tulee mielenkiintoinen, varsinkin kun kevään alennusmyynnit on vielä edessäpäin ahaha….

Uusi perhe on tosi mukava. Täällä ei asu lapsia kotona ja hostisä on töissä Pariisissa niin ollaan hostäidin kanssa viikot kastaan kotona. Mutta tullaan tosi hyvin toimeen ja nää on tosi rentoja niin kaikki sujuu tosi hyvin! Tykkään näistä tosi paljon.

Hostsiskon avustuksella ♥

Tälle mun loukkaantuneelle polvelle kuuluu ihan hyvää, nyt on vaihdettu pienempään polvitukeen ja kävellä pystyn suhteellisen normaalisti sen kanssa. Kipuja ei ole ellei sitä taita tai väännä tai rasita liikaa mutta liikkuvuus on koko ajan parempi :). Fysioterapiassa olen käynyt noin pari kertaa viikossa, nyt enää yhden kerran, se on ollut tosi iso apu mun mielestä! Ensi viikolla pitäisi olla lääkärikäynti jossa katsotaan missä jamassa ollaan nyt ja onko leikkaus tarpeellinen. Siihen asti voidaan vaan pyöritellä peukaloita ja koittaa ylläitää edes jonkin verran jalan lihaksia :)

Säät täällä senkun paranee paranemistaan. Eilen päästiin jo (mun skaalan mukaan) hellelukemiin, kun oli 26astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ulkona pärjäs hyvin shortseilla ja t-paidalla. Mikäs sen parempaa kun nauttia kauniista säistä hyvien ystävien kanssa (ja miksei hyvän ruuankin). En voi ees sanoin kuinka onnellinen olen kaikista ihmisistä jotka on mulle läheisiä, sekä täällä että Suomessa.♥