Vaikka täällä on ollu tosi kivaa ja ihmiset on ystävällisiä, en oo silti päässy välttyyn ulkopuolisuuden tunteelta. Mikään ei oo turhauttavampaa kun se, kun haluisit sanoa jotain, mutta et vaan pysty koska et tiedä miten se sanotaan.
Haluaisin oikeesti puhua ja keskustella paljon enemmän, mutta se on vaan niin vaikeeta! Perjaatteessa osaisinki sanoa enemmän kun mitä sanon. Mutta vaikka yritän kuinka henkisesti valmistautua ja valmistella erilaisia vastausmahdollisuuksia ja lauseita valmiiks päässäni, kysymykset osaa aina tulla jotenkin yllättäin ja vastaan vaan "oui" tai "non" tai jotain sinne päin. Se johtuu osaltaan myös alitajuntaisesta jännityksestä kun ympärillä on vieraita ihmisiä ja vieraat paikat.
Sanoin jo lentokentällä hostperheelleni, että haluan puhua pelkästään ranskaa. Enkä halua edelleenkään puhua englantia. Joo, englannilla aloitus ois helpompaa, mutta mun ranska ei etene mihinkään jos en puhu sitä, ja haluan päästä alkukankeuden yli mahdollisimman nopeasti. Englanti on tosin hyödyllinen joitain yksittäisiä sanoja kääntäessä. Tätä mun no-english-projektia edesauttaa myös tosi paljon se, että mun perhe ei puhu hirveen hyvää englantia, jonkun verran kyllä mutta ei sujuvasti. Joten jee kaikki on tyytyväisiä :D
Oman perheen, ja varsinkin hostäidin, kanssa oon pikkuhiljaa saanu enemmän keskustelua aikaseks. Nykyään saan helpommin "oui":n tai "non":n jälkeen lisättyä jotain juttua. Oon oppinu kans sanomaan asioita, vaikka en tasan tarkkaan tietäiskään miten ne sanotaan. Alussa en uskaltanut edes yrittää, olin vaan niin huojentunut siitä että olin ymmärtänyt edellisen kysymyksen ja pysyin hiljaa. Kotona saan koko ajan paremmin juttua irti itsestäni(oli ihan hirveetä kun ei osannut/pystynyt ees vitsailla), mutta muualla oon aikamoinen hiirulainen edelleen. Hymyilen vaan kunnes joku katsoo mua kysyvästi ja tajuan että ne kysy multa jotain minuutti sitten :D
Mutta tää kaikki kuuluu alkuun, uskon ja toivon että en oo ainoa tällästen fiilisten kanssa painiva. Oon kuitenkin ollu täällä vasta alle viikon. On lohduttavaa huomata että oon oppinu ihan huikeesti jo tässä ajassa, joka päivä ymmärrän ja puhun vähän enemmän. Haluisin vaan tän hankalan osuuden mahdollisimman nopeesti ohi, että pääsis kunnolla kiinni arkeen ja elämään!
Tällä kieliongelmalla ei oo mitään tekemistä koti-ikävän kanssa! En missään nimessä lähtis takasin Suomeen, tänne on tultu ja täällähän pysytään. Mua ei saa kulumallakaan pois ennen kun puhun sujuvaa ranskaa :D Tää vuosi on ollut mun unelma tosi pitkään ja tiesin jo ennen kauan ennen lähtöä ettei alku ole helppo. Kaikki on omasta asenteesta kiinni, kyllä mäkin sen ranskan vielä opin. Pitää vaan puhua ja puhua ja puhua ja oppia omista virheistään.
Kuvat: 9gag.com, We heart it
Älä huoli mulla on ihan sama ongelma ja oon sentään ollu täällä jo kohta 3vko ja oon englanninkielisessä maassa:D mut nyt oon kyllä alkanut ite rohkastuun ja alkanut pikkuhiljaa puhumaan enemmän et kyllä se siitä sit lähtee!
VastaaPoistaEt todellakaa oo ainut,sillä täällä toinen hiirulainen !! Perheen kans kyllä puhuminen onnistuu jotenki ku puhutaan tositosi hitaasti mutta jossai muualla vaikka tietää että on vaihtari nii ei muut edes yritä hidastaa puhetta.... mutta kyllä me vielä täs onnistutaan :)
VastaaPoistaVitsin rispect sulle oikeesti, et oot alusta asti päättäny olla puhumatta englantia! Toi on niin hyvä, koska ihan varmasti se ranska sieltä kohta alkaa automaattisesti tuleen. Jaksat vaan taistella, ni tulee nopeemmin kun huomaatkaan t. yli kuukauden englannilla vedellyt vaihtari.... (mut tosin tätä ennen en ollu opiskellu espanjaa sanaakaan koulussa hehe)
VastaaPoistaKyllä se siitä lähtee sujumaan!Ite luen koulussa ranskaa jo 11 vuotta enkä siltikää osaa mitää xd mutta pidä tosi kiva vuosi siellä ihanassa maassa!:)
VastaaPoistaTsemiä vaan Kaisa täällä on kans yks hiiri :D Kyl se siitä lähtee pikkuhiljaa sujumaan, ja tosiaan ei me olla oltu täällä ku vasta muutama hassu päivä ni ei mitää hätää (:
VastaaPoistaihan samat fiilikset täällä, perheen kanssa puhuessa ymmärrän ja pystyn puhumaan jotain mut tosi usein voin vastaa vaa oui tai non tai d'accord... nuorten puhetta on toooosi vaikee ymmärtää ja kaikki puhuu tosi nopeesti, mut nii tosiaan tää aika mitä ollaa oltu tääl on vaa ihan pien pintaraapasu koko vuodesta, uskon et kyl se siitä lähtee sujumaa!! :)
VastaaPoistaet oo todellakaa ainut kenellä on vaikeeta, ainaki mä turhaudun koko ajan omaan osaamattomuuteen...
kiitti tsemistä kaikille :)! ja te jotka ootte ite vaihdossa, niin kyllä se sieltä kohta alkaa tulla, mehän ei olla lähellä ees puoliväliäkään vielä! tää alku on munki mielestä tosi rasittavaa, mut kohta lähtee kielet rullaan :D
VastaaPoista